Aikaa kulunut

Mutta olo ei parane. Kohta puolivuotta siitä kun elämäni muuttui täysin. Ja päivääkään ei ole kulunut ilman kyyneleitä.

Miten kaikki muuttui hetkessä..

Toinen lapsemme oli toukokuussa vain 5 kk. Mieheni oli muutaman viikkoa ollut hieman poissaoleva ja olin kysellyt joka päivä huolestuneena syytä siihen. Tunsin jo huonoa omaatuntoa. Olinko minä tehnyt jotain? Olivatko lapset tehneet jotain? Ei, ei, ei.. Stressiä koulussa ja töissä.. Ja minä uskoin.. Kyllähän omaan aviomieheen ja parhaaseen ystävään täytyy uskoa ja luottaa..

Mutta...

Oli vapun jälkeinen tiistai.. Päivä meni normaalisti.. Mieheni tuli koulusta kotiin.. Juteltiin niitä näitä.. Lapset jo nukkumassa.. Kunnes... Kunnes elämäni romahti sekunnissa. Mieheni ilmoitti että rakastaa toista naista...

Rakastaa toista naista...

Ensin tunsin oloni helpottuneeksi. Selvisihän VIHDOINKIN se syy mieheni kummalliseen käyttäytymiseen..

Olen utelias luonteeltani ja tahdon tietää tarkemmin asioista. Miksi, miten, kuinka, milloin...

Istuimme alas. Olin rauhallinen, jopa niin rauhallinen että yllätin itsenikin. Ei huutaminen olisi auttanut.

Kysyin kuinka kauan. Vastaus: joulukuusta. Kysyin missä: koulussa. Kysyin kuinka pitkälle suhde eteni: kerran tapaaminen koulun ulkopuolella. Kysyin oliko harrastettu seksiä: ei. Kysyin uudeestaan. En uskonut vastaukseen. Kyseessä kuitenkin kaksi nuorta ihmistä. Vastaus: ei yhdyntää, vain oraalista.

Mitäs sitten tehdään? Kuinka olet ajatellut hoitaa lapset? Mielessäni pyöri miljoona kysymystä. Mites tästä jatketaan?

Jatkan taas toisella kertaa.. Viiltää sydämestä liikaa...

Taustaa...

Elämäni lyhykäisyydessään:

* Ikä alle 30.
* Naimisissa.
* Lapsia kaksi, poika ja tyttö.
* Ammatti: tällä hetkellä äitiyslomalla.

Siitä se ajatus sitten lähti...

Olen työni kautta tutustunut blogeihin ja bloggaajiin. Aluksi minusta tuntui hieman hassulta, että joku haluaa kirjoittaa omasta elämästään ja vielä kuvien kera. Täysin tuntemattomat ihmiset kommentoivat ja arvostelevat sinua, ihmistä jota eivät tunne!

Ajatus omasta blogista lähti kun elämässäni tapahtui suuria muutoksia. Halusin kirjoittaa jonnekin, jakaa omia ajatuksiai. Tavallinen päiväkirja on vain minun silmilleni, joten se ei olisi ajanut asiaani.

Oma blogi? Blogi jonne voi kirjoittaa omia ajatuksiaan ilman, että kukaan oikeasti tietää kuka minä olen.

Tässä sitä nyt ollaan. Blogini ensimmäisessä kirjoituksessa. Mutta toivottavasti ei viimeisessä..